Suvijuhlat - Miniature Midsummer Ball

Juliste: Elias

The poster says it all: Midsummer ball at Rysä harbour on Sunday, June 14th. In the dance pavillion playing Laimi Lyydia and the Yearning Cavaliers plus other performances. Refreshments available.

You really should see the photo compilation linked at the very end of this post. Aino and Jaakko made it. (Pause it a bit first so that it shows the photos clearly and double-click, if you want to see it full-screen.) There's some explanation of the whole happening around in the middle of the post.

Kun lähtee hyvissä ajoin, ehtii ottaa aurinkoa ennen kuin tapahtuma alkaakaan. Sitten vain juhlamekko päälle ja tanssimaan.

Meidän kylältä paikalle ehti heti alkuun myös Cisse ystävättärineen. Mutta kuinkas kävikään? Neidin nähtiin kävelevän pian pois paikalta ja Cisse jäi yksin rannalle tuijottamaan merelle.

Seuraavana tulivat Faunius ja Miinu Maggien seurassa. Miinu halusi istua katsomaan rannan vilinää rauhassa, mutta Maggie lähti kiertelemään ja katsomaan löytäisikö hän tuttuja. Väkeä alkoi kerääntyä jo runsaasti paikalle.

Muutama sana tulikin vaihdettua Filemon Pykälän kanssa siinä maisemaa ihaillessa. Filemon seisoi itsekseen ihan rauhassa ja tuntui pohtivan jotain. Hiostava peruukkikin oli saanut jäädä Rysän seinustalle.

Teehuoneen Anja kävi tervehtimässä Cisseä komea juhannusseppele päässään. Ne tuntuivat olevan tämän juhlan muoti-ilmiö. Anjaa vähän hymyilytti, kun useammatkin silmät hakeutuivat katsomaan kylän nuorta kapinallista.

Vihdoin tuli aika julistaa juhlat alkaneeksi, orkesteri aloitteli ja hyvältä kuulosti! Ihan hetken kainosteltiin paviljongin reunamilla.

...mutta kyllä, kerrassaan loivat Laimi Lyydia kaipuun kavaljeereineen upean tunnelman ja tanssimaan oli pakko päästä! Miinu ja Faunius ottivat keskeisen paikan vähän hitaampana parina ja antoivat muiden viilettää paviljonkia ympäri.

Kuva: Liisa Haukijärvi

Erityisen jännittävältä tuntui, miten puhaltajaporukka meidän kylältä pärjäsi. Harjoittelu oli jäänyt lyhyeksi koko orkesterilta, mutta puhaltajat imaistiin porukkaan sellaisella kiireellä, että heikotti. Onneksi sirkuksen säestäjinä toiminut porukka oli tottunut yllätyksiin ja paikkaamaan harjoittelun puutteen nopeilla reflekseillä.

Cisse nappasi Tessan mukaansa ja voi miten hänen hiuksensa hulmusivatkaan!

Taustalla romu... tai siis antiikkikauppiaamme James tanssii teehuoneen Anjan kanssa. Vanhoilla ystävillä riittää juteltavaa tanssin pyörteissä.

Tuskin ehtivät Tessan kanssa lopettaa, kun Cisse pyysi sopivasti perässä kulkevaa Lindaa tanssiin. Katse vaan jo tuntuu etsivän seuraavaa. Aijai!

James ei halua luopua tyylistään, mutta kuumahan siinä tulee pyöriessä. (parhaassa iässä miehellä alkaa elintaso näkyä vyötärön seudulla, mutta ei sille tarvitse alistua, jos vaikka linjakkaan pitkänhuiskean takin laittaa...) Hän kiertää rannan kautta kohti satamakapakka Rysää, josta on kuullut paljon hyvää. Mutta kukapa kaunotar tuolla kävelee ja aivan yksin mietteissään? Jamesin on aivan pakko pyytää tyylikästä neitoa tanssimaan ja suoraan siinä hiekalla. Miksi lähteä tungokseen, kun voi tässä viettää hetken melkein kahdestaan ja keskittyä toiseen? Noihin silmiin voisi upota...

Corallakin on kukkia kutreillaan ja hänen askeleensa kulkevat paviljongin taa toista reunaa. Hyvä ettei kompastu, kun katse pysähtyy ja ajatus katkeaa. Kuka kumma täällä yksin istumassa ja ja ja... miten minä nyt näin? Siinä sitten seistään ja voi miksei tule mieleen mitään sanottavaa. Posket punehtuneina Cora nyökkää ja jatkaa matkaa. 

James on jatkanut omaa kierrostaan kuin lumouksesta heräten ja huomaa Coran kävelevän vastaan jotenkin poissa tolaltaan. Jamesin pipo on pudonnut jonnekin matkalle, mutta tanssitahtoa riittää. No, melkein naapurin kanssa ei tarvitse nolostella harvenevaa päälakeakaan. Se on tullut nähdyksi jo moneen kertaan.

Kuva: Marja-Liisa Ranta

Hui, miten tuntuu jaloissa tanssiminen. Miinu haluaa istahtaa taas. Hamekin jotenkin meinaa valahtaa. Pitäisiköhän meidän lähteä jo kotiin ja jättää tilaa nuorempien temmeltää?

Cissekin käy viilentymässä, mutta huh! Rysän nurkalla seisoo Helena vähän erillään muista, niin kiehtovana. Ja juuri silloin alkaa soida Hopeinen kuu.

Vladimir saa viulun soimaan kuin unelman, Laimi Lyydian tunteikas ääni kantaa vahvana yli rannan ja mitä kummaa? Aukustista on kehkeytynyt oikea kitarasankari. Miten lie käynyt, kun on noin sinut soittimensa kanssa. Onkohan kauppa-ala katkaissut lupaavan muusikon uran?

James ja Maggie ovat loistava tanssipari, pituuserosta huolimatta. Maggie tanssii lähellä partneriaan, ylväänä kuin nuori varsa. Ryhti säilyy vaikka mikä tulisi.

Kuva: Susanna Tunturi-Anttila

Cisse on hakeutunut taas jo jäähtyneelle rantakivelle. Linda tulee Mary käsipuolessa. Eikö se nyt millään tajua hakea?

Vihdoin tajusi!

Käsivarsillas pyörin. Sanoja ei tarvita.

Katse kertoo kaiken.

Nukkekotitapahtuma Suvijuhlat kokosi Espooseen viitisenkymmentä innokasta harrastajaa ihailemaan Erja Helanderin valmistamaa satamaa tanssipaviljonkeineen kapakoineen ja lippukioskeineen. Aino Joensuu järjesti orkesterin ja musiikin, joka tapahtumassa soi aivan oikeasti ja nostatti tunnelman kattoon. Seija Syrjälä järjesti tilan ja ruokahuollon koko revohkalle. Mukana oli muitakin talkoolaisia, joille kaikille kuuluu valtavan iso kiitos järjestelyistä. Meillä oli maailman ihanin päivä, kun saimme tulla nukkinemme ja hahmoinemme ja vallata tilan kaikille tapahtumille, jotka siellä vaan ottivat ja tapahtuivat. Askartelimme myös, nauroimme ja kuvasimme ja ihastelimme aivan lääpällämme paviljonkia ja saimme olla ja tehdä ja tutustua ja luoda. Jos tämä ei ole yhteisötaidetta niin mikä sitten on?

Doll's house event "Suvijuhlat" gathered together about 50 miniature enthusiasts to Espoo, Finland to celebrate our amazing hobby together. Erja Helander made the most amazing setting, the beach, the harbour with it's bar, the dance pavillion and all the nooks and crannies for the events to take place in. Everything was so perfect and beautiful! Aino Joensuu arranged the band and also the music we enjoyed there. There was nostalgic finnish dance music playing the whole event and it really uplifted the scene. Seija Syrjälä arranged the space and delicious food for the whole gang. There were others organizing too and they all deserve huge thanks! We had the best time together. We made things, we laughed, we admired the beauty of the setting. We were allowed to come with our dolls and characters and take over the stage, let things happen, meet each other and make our miniature worlds come together. You cannot believe all the stories that went on. It was a day full of creative happiness. If this is not art, I don't know what is. Communal art in it's best possible form. 

Aamuyöllä aistein avoimin, eli paluu kotiin

Nurkkaan mokoma hame, mutta ei vielä nukkumaan. -Istutaan hetki pihalla ja kuunnellaan, kuinka mustarastas laulaa. Eihän sinun tule kylmä? -No ei.

-Hohhoijaa, minne nyt, minä olin kuule nukkumassa. Ai että en voi tuhlata aamun kauneutta nukkumalla? No, kerro nyt sitten kaikki seikkailusi. Mahtoi olla hienot tanssiaiset, kun on tuollainen katse. Olisin tullut mukaan, mutta kun flunssa kaatoi. (Oikeasti Charlesille - tai Kallelle piti tulla raidallinen kesäpuku, mutta kun ei tullut. Tuli pyjama. Minkäs teet?)

Linda ja Cho jäävät talon nurkalle hetkeksi. Heillä riittää kikateltavaa illan tapahtumissa. Lavalta näkee yllättävän paljon ja voi seurata kuka tanssi kenenkin kanssa. -Ei siellä ollut ketään TOSI ihanaa, mutta ihanaa oli, yhtä kaikki. -Samaa mieltä.

Maggie saattaa Anjan teehuoneelle ja jatkaa siitä vielä omaan kotiinsa nukkumaan. Mitenköhän tässä on näin päässyt käymään. Rouvat eivät ole oikein voineet sietää toisiaan, mutta juhlan tunnelmat ovat pehmentäneet heidän suhtautumistaan. Sopuisa tunnelma.

Yusuf (Jusu vaan) ei pysty oikein ajattelemaan selkeästi. Mielessä väikkyy keltaista ja pilkullista ja pitkä punainen tukka. Niin vikkelästi tanssivat sirot sormet koskettimilla. Voi tätä välimatkaa. Soittaisiko vielä hetken? Tästä voisi irrota sävelmä.

Jaa-a, nyt en osaa kyllä sanoa, mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Ei se lumous tainnut ihan kokonaan jäädä paviljongin katon alle. Cisse uskaltaa vihdoin katsoa silmiin.

Ja olihan siellä vielä muitakin mukana!

Tanssiessa tungoksessa on otettava koko tila käyttöön, taivutukset vaikka kaiteen yli.

Oi miten sopiva nuori pari he ovatkaan! Meidän koirapianisti ja kissaprimadonna tapasivat Gilesin ja hänen ystävättärensä.

Kettuperheen äiti ja isä olivat taitava tanssipari ja mukavaa seuraa ja sammakkonoita Seela taustalla osoittautui ihanaksi henkilöksi.

Kiitos kun sain käyttää kuvianne, Liisa, Marja-Liisa ja Susanna! 

Tässä vielä Ainon ja Jaakon tekemä tunnelmallinen kooste illan tapahtumista (kun pitää paussilla hetken aluksi, kuvat näkyvät terävämpinä ja tuplaklikkaamalla saa koko ruudun version päälle):