Thursday, September 15, 2016

Odotusta - Waiting

Puolitoista kuukautta vielä ja kirjan pitäisi ilmestyä. Nyt on vähän epätodellinen olo, kun oma osuus on suurin piirtein hoidettu ja kirja on graafikko Susanna Raunion työstettävänä. Täytyy myöntää, että kyllähän tämä jännittävää on.

Now my part is more or less done and the book is in the hands of the graphic designer Susanna Raunio who is making the layout. Poor dear, there's more material than there should be. I must confess that this is very exciting. Another month and a half and the book should come out.


Olin taas Keuruulla Nukkekotiyhdistyksen nukkekotoiluviikonloppuna opettamassa ja nauttimassa hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli aivan mahtavaa, teki hirmuisen hyvää nauraa kyyneleet silmissä, mutta jostain syystä en tänä vuonna ehtinyt juuri kuvata. Lauhan talo (kirjaa varten, hyvin helpolla tavalla rakennettu pieni talo) oli mukana ja pihalla oli pientä porukkaa milloin minkäkinlaisissa kokoonpanoissa ja asuissa viettämässä omaa juhlaansa. Kamerasta löytyi tämä ja pari muuta, lauantaina aamuauringossa otettua kuvaa. Eivät ne tainneet tuolla pihalla nukkua ollenkaan, paitsi suutari. Oikeat ihmisetkin nukkuivat aika vähän. Minusta oli aika mahtavaa, että viimeinen takin ompelija lopetti työnsä kahden maissa aamuyöllä. Mutta siitä tulikin aivan mielettömän upea takki! Sirpalle terveisiä. :)

We had a wonderful weekend making miniatures organized by the finnish dollhouse association in Riiho village. I held four workshops on sewing coats and embroidering simple handbags. I laughed with tears in my eyes. One needs that! I had Lauha's house with me to show and tell about the book and the smaller people had their party outside the house for the whole weekend. 


Minä aloitin Keuruulla takkia Pepille, kun tein Susannan kanssa pienen vaihdon. Tämmöinen siitä lopulta tuli.

I made a wool coat for Peppi and it needed to be colourful and happy. I hope it is warm too. And I hope it fits.

Sunday, August 28, 2016

Kesäretki - Picnic


Jo aamuvarhaisella kerättiin isoihin koreihin syötävää ja juotavaa, kannettiin pöytä ja vanhemmalle väellä penkki ja tuoleja aukiolle ja muulle väelle vilttejä alusiksi. Aurinko hellitteli juhlakansaa, vaikka ennalta vähän pelättiin, josko sadetta vihmoisi. Loppukesästä kun ei voi ikinä olla varma.


Siellä oltiin ja kierreltiin, tavattiin eilen tehtyjä tuttavuuksia ja vanhoja ystäviä.



Vielä pystyi oikaisemaan nurmikolle ja olla vaan.


Joillakin oli kova kiire toisaalle.


Juvonen oli tiukassa käsikynkkäotteessa koko retken ajan, mutta ei vaikuttanut tyytymättömältä asioiden tilaan.


Esther kertoi Jamesille Pohjois-Afrikan lentävistä matoista ja niin alkoi mies suunnitella uutta matkaa. Voisihan sitä kirjeitsekin sopia, mutta kun oli nyt tämä Kallenkin juttu, niin voisihan sitä matkustaa ikään kuin alta pois.


Välillä tuulenpuuskissa viileni niin, että onneksi oli lämpimämpääkin päällä, yhdellä ja toisella. Sulevi nautti huomiosta, hänhän oli koko retki-idean isä ja tuttu kaikille, tavalla tai toiselle. Tervehtiä piti koko ajan, yhtä ja toista vierasta ja tuttua. Tarjoilu pelasi ja väki viihtyi.


Asiaa riitti, aukion joka laidalla.


Meidän Polikarpa käveli metsän läpi tapaamaan yhtä tuttua ilvestä. Hyvin voivat luolassaan, Ursula ja muut.



Voi näitä ilmeitä ja asentoja! Oli rouvilla ihmettelemistä.


Ben (tai oikeastaan Regina) esiintyi taas ja yksi tuli aina vaan lähemmäs katsomaan. 




Nallekin lopulta tippui kainalosta.


Nuket pääsivät käymään myös Annen pihalla ja voi miten meillä oli hauskaa näiden muuttuvien tilanteiden kanssa! Hyvin mahtuivat samaan tilaan kaikenlaiset persoonat. Totesimme jossain vaiheessa, että melkein kaikki nuket olivat Taru Astikaisen valmistamia. Terveiset ja kiitokset siis Tarullekin! Aivan mahtavan elävää porukkaa.

We had so much fun letting the dolls loose at Anne's beautiful garden. I just love how well very different personalities and even dolls from different periods get along. Almost all the dolls are made by Taru Astikainen and dressed by me, Anne, Susanna and Erja.



Kauppakylässä - Visiting Aksenja Malakoff and Sulevi Karlsson




Vierailupäivä koitti viimein! Meidän kylän rakennustyöt heitettiin sikseen ja lähdettiin oikein isolla porukalla, junalla ja bussilla kohti Kauppakylää. Cornelia oikein odotti, että pääsisi tapaamaan Aksenja Malakoffia, jonka luona oli viettänyt kesiä lapsena. Hän aivan oikein ajatteli, että Miinulla ja Aksenjalla riittäisi puhumista, eikä vähiten Aksenjan kesähuoneen orkideakokoelmasta. 


James liittyi tietenkin rouvien seuraan. Hän aina hakeutuu paikan isoimpaan taloon ja alkaa kokeilla kepillä jäätä, josko talossa olisi tarpeita taikka sieltä saisi irrotettua antiikkiliikkeeseen jotain uutta ja houkuttelevaa. Edullisin ehdoin, totta kai. Aksenja ei ollut kuulevinaankaan Jamesin höpinöitä. 


Samalla päästiin verestämään muistoja muidenkin kanssa Villa Malakoffissa.


Miinu ihasteli kovin avaraa keittiötä ja siinä käytiin läpi sadonkorjuusaalista. Täälläkin oli valtavan hyvä vaapukkavuosi. Hilloa sai keittää kyllästymiseen asti.


Tarjoilut olivat Malakoffien maineen veroisia. Siinä jo supistiin huomisesta retkestä läheiselle aukealle. Oli tulossa kaupungista joku esiintyjäkin.


Kauppahuoneella oli vilinää. Myyjää ei vain näkynyt missään. Mutta korea kauppa kerrassaan!


Alan kävi tervehtimässä Åmaria ja perheenlisäystä. Onnelliseltahan nuo näyttivät, koko porukka, vaikka vähän väsyneiltäkin. Kaverilla oli käynyt onni, vaikka ei tuollainen onni Alania niin kiinnostanut ja niin olivat soman kodin itselleen rakentaneet, Åmar ja Lydia.


Matilda kiiruhti Ofelian luo kertomaan ystävälle koettelemuksistaan. -Huutolaiseksi meinasin joutua, ties minne, tuossa keväämmällä. Ihan vieläkin kauhistuttaa, kun muistan. Nyt alkaa jo luottamus palata, että minullekin löytyy paikka ja tehtävä, ihan ovat silkkihansikkain kohdelleet sen pahan päivän jälkeen, mutta kyllä pitää olla!  Ja Ofelia kuuntelee ja miettii samalla omiaan.


Syreenitalossa jatkuivat keskustelut Alex Ahlin työhuoneessa. Herrat neuvoivat täältä tien Aksenjan kesähuoneelle.


Ja kyllä kannatti tänne vaeltaa, niin oli upea Aksenjan kokoelma! Miinu tutkaili valtavan hienoa sitruunapuuta ja mietti omaa, vasta tekeillä olevaa ansariaan. Saisi sinne ehkä tarpeeksi ison multa-altaan ihan oikealle puullekin. Tämä sitruuna oli peräisin Amalfin rannikolta ja sen kyllä huomasi hedelmien muhkeudesta ja tuoksusta. Aivan ihmeellistä, miten se jaksoi näin pohjoisessa noin tehdä sitruunoita! Cornelia katsoi lapsuudesta tuttua maisemaa ja oli se kaunis vieläkin.


Cornelia ihasteli orkideoja, vaikka olivathan nuo primulatkin suloisia. Ihanan tilava huone kasveille!


Vielä Ullankin luona ehdittiin piipahtaa ja voi miten kaunis kamari Ullalla nyt oli. Tyttöjen kerrossängyt tuvan puolella olivat niin hienot nekin, mutta tämä oli ihan Ullan omaa valtakuntaa ja hieno. Siinä suunniteltiin jo huomista retkeä.


Takaisin kaupalle tullessaan Alan kysyi Tillyltä tietä Sulevin toimistolle. Olisi vähän neuvoteltavaakin, sirkuksen asioissa. Tilly neuvoi ja jatkoi omia neuvotteluitaan. Pitäisi saada apupoika kaupunkiin ja Sulevilla oli niin pätevä.


Ja sieltä löytyi toimisto, täynnään väkeä. Rakennusmestari Juvonen Helsingistä oli tullut hänkin kesäretkelle mukanaan muitakin ystäviä ja tuomisinaan komea gramofoni. Tuollaista ei vielä ollut kauppakylässä kenelläkään. Ollapa nyt muutama savikiekko, niin päästäisiin tunnelmaan.

 

Juvosen mukana tuli Esther, joka oli aika innoissaan jälleennäkemisestä. No niin oli Sulevikin, vaikka vähän kihahti hiki otsalle samalla. Mistä lie moinen reaktio? 


Esther lohdutti, että eihän toki levyjä tarvittu ja niin alkoi kuuluu gramofonista musiikkia, juuri sopivaa, aluksi vähän hiljaisempaa, mutta ajan myötä ääni tuntui kovenevan ja rytmi kiihtyvän.


Siellä hämärissä sitten lähestyttiin ja kuiskuteltiin korviin suloisia lauseita. Taisi mennä meidän kylän neidon pää pyörälle, kun jokakylän Kalle viritteli ansojaan. Ehkä oli tarjoiluilla osuutta asiassa.


Vaan kyllä riitti Filemon Pykäläisellä ja muurari Nysténillä ihmettelemistä Jamesin vaatetuksessa. Mekko miehellä! On monenmoista vierasta tässä. James on viettänyt väliviikot Forssan jälkeen Marrakeshissä kauppasuhteita luomassa ja muutenkin viihtymässä. Siellä hän innostui kovasti paikallisista pukimista ja on kulkenut paluustaan lähtien tuo halatti yllään. On kuulemma mukavin vaate mitä ajatella saattaa.


Vaan sitten! Aivan kuin satua. Paikalle pyrähtää Ben ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Nyt on niin hyvä yleisö, että harjoitusesitys on aivan paikallaan. Otto Iisakki ei meinaa millään ymmärtää, upea on ilmestys, mutta pakko on tulla lähemmäs katsomaan, että lintuko vai kala.



Meidän Charles sen sijaan ymmärtää heti ja pysähtyy niille sijoilleen. Sanaa ei saa suustaan. Onhan hänkin vähän joskus katsonut ja kokeillutkin kun puvustamossa on oikein ollut leninkejä rivissä, mutta että näin. Kimallusta ja kiharaa ja niin lumoava esitys. Henki meinaa salpautua.


James istahtaa penkille Sulevin tyhjenneessä kauppatilassa. Oma liike ja asuintilat ovat vielä haaveiden asteella, vaikka jo pari kertaa on ollut väliaikainen tila käytössä. Kyllä pitäisi miehen sentään saada ihan kunnollinen kaupparakennus! Osia on jo. Saisikohan siihen rakentajaan liikettä jotenkin?

Yläkerrasta kuuluu musiikki ja Benin laulu. Vähän oli Kalle turhan innoissaan siitä esiintyjästä, miettii James. No, eipä sillä, hänhän itse vietti juuri pari viikkoa Pohjois-Afrikassa eikä yksin tarvinnut olla. Huokaus. Nauttikoon nyt, korea poikahan siellä oli, merenneidon asussa. Hmmmm, niitä Marrakeshin kankaitahan voisi tuoda esiintyjillekin tarjottavaksi. Siellä oli kirjailuja ja killuttimia.


Meillä oli ihana kesälauantai Annen luona Susannan ja Erjan kanssa. Ihan on kuin olisi paratiisiin päässyt käväisemään. Ihanat talot, sekä oikeiden ihmisten että pienempien lukuisat kortteerit, ihana piha, ihanaa ruokaa, ihanat ihmiset ja ihania tapahtumia nukkien kohdatessa. Kyllä tarvitsee välillä tämmöistä!

I was visiting Anne with Susanna and Erja and a bunch of dolls and we had a wonderful day! You cannot believe what went on out there.



Sunday, August 21, 2016

Kotona kuvausten jälkeen - At home after the photoshoot

Onnekas sattuma! Taru Astikaisen tekemät portaat sopivat täsmälleen Lauhan oven eteen. Hieno homma!
No tätä on odotettu. Lauha pääsee vihdoin tutustumaan kotiinsa, miettimään, miten aurinko osuu minnekin mihin aikaan päivästä ja mihin sadevesi valuu pihalla. Kasveille pitäisi saada valittua hiljalleen paikkoja, jos meinaa onnistua syysistutuksissa. Toivottavasti tulee pitkä ja lämmin syksy!

Lauha is so pleased to be finally able to get to know her new home. She needs to see how the light rotates around the house and where the rainwater flows to see what to plant where. There's still time to plant. She's hoping for a warm, long Autumn.


Toisaalla alkaa kapinahenki nousta. Aurelia, Hipolita ja Cornelia ovat vähän nyreissään, kun Lauha saa kokonaisen talon aivan kokonaan itselleen. He ovat kuulleet, että jonnekin on tullut myös toinen talo, aivan tyhjillään. Epäilen vahvasti, että täällä alkaa muodostua talonvaltausporukka! No, Cornelialla on jossain ihan oma kuvionsa, mutta hän on selvästi yllyttämässä ja hengessä mukana. Mitähän tästä oikein seuraa?

Aurelia, Hipolita and Cornelia are sullen, morose even. A whole house for Lauha alone? So unfair! I'm afraid they have heard a rumour that there's another new house somewhere and nobody lives there yet... I wonder if we'll see a squatting mob soon.

Huh huh! Talot valmistuivat, kuka mitenkin, kuvauksiin. Viikonloppuna pääsin työskentelemään jo toistamiseen ihanan ja aivan superkauniita kuvia ottavan Ritva Tuomen kanssa. Oli uskomattoman hienoa päästä mukaan, seurata ammattilaisen työskentelyä ja nähdä talot niin kauniina. Jo kameran pieneltä näytöltä katsoessa tuli vahva tunne, että kirjasta tulee kaunis näiden kuvien ansiosta. Odottakaapa vaan! Nyt alkaa toinen kova urakka tekstin ja piirrosten valmiiksi saattamisessa, mutta tänään hönötän, siivoilen ja pähkäilen, että minne talot saa sijoitettua parhaiten. Ja olen kamalan kiitollinen, kun olen saanut monenlaista apua monelta taholta. Tämä on vaatinut monenlaista yhteistyötä.

It was quite an ordeal, but the houses got done for the photoshoot this weekend, just barely, but still. I had a wonderful opportunity to work again with Ritva Tuomi, who takes the most amazing photos and is such a lovely person to work with that I'm over the moon with happiness right now! I was really a treat to be a part of and I got a strong sense, even when only seeing the images on the small screen of the camera, that the book will be beautiful. You just wait and see! Now there's another chunk of arduous work ahead (and in a bit of a hurry of course) in finishing the text and drawings for the book. But today I'll just rest, clean a bit of the mess I made last week and wonder where the houses go and who'll get to stay there. I'm so very grateful for all the help I've got. I needed friends to keep me sane last week, help work with the houses, take me and the houses to the studio, have me (and the houses) stay over and finally bring us back home. This really has been a joint effort.

Wednesday, August 17, 2016

Luontoon, mars! - Out foraging


Mitäs Edith tutkii noin tarkan näköisenä? (Hihii, niinhän tässä lukee, että Edith, kun se on nuken tekijän antama nimi, mutta neito vihdoin ilmoitti, että täällä hän onkin Cornelia! Olen iloinen, koska joskus nukkien nimet ja sitä kautta henkilöydet jäävät utuisiksi ja epävarmoiksi pitkiksi ajoiksi. Tervetuloa meille Cornelia!)

What is Edith looking at? (Edit. Ooops, so it says here, but guess what? She finally let me know that her name is Cornelia. Edith is the name her maker gave her, but now she has settled here and her personality has become clearer to me. It's a pleasure, because sometimes the dolls stay a bit vague and uncertain of who they are supposed to be for a much longer time. Welcome home Cornelia!)


No näitä luonnon antamia aarteita! Tänä vuonna meillä ei punchailla syksyn lehtiä oikeista isoista syksyn lehdistä, koskapa kasvit ovat järjestäneet minulle oikean mittakaavan lehtiä ihan leikkelemättäkin. Katsokaa nyt tuota pihlajan lehteä! Voiko olla todellistakaan? Mutta on se. Salaisuuteni on se, että seisoskelen aamuin illoin tovin kissan kanssa metsän reunassa. Kissa laiduntaa ja väijyy ja minä katselen kaikkea. Sieltä sitten osuu silmiin milloin mitäkin. Nyt kaikki sinne hakemaan pihoille kaunistusta, mars!

Just look at these! The tiniest real rowan tree leaf just melts my heart. This year I shall not be punching small leafs from real, big ones as the plants have provided me plentifully with the real miniatures. Go out! You'll find these too.


Eilenkin oli pari erityisen herkullista löytöä.

Yesterday I found beautiful yellow ones.


Muuten täällä kuuluu kirjatalojen rakentamista. Tässä pari kuvaa rakennustyömaalta, vähän niinkuin kiinnostusta herättämään. Kirjan nimi tulee olemaan Tee itse nukketalo, sen kustantaa Otavan käsityökirjaosasto Moreeni ja sen pitäisi ilmestyä lokakuussa. Pitäkääpä peukkuja, että näin myös kävisi! Vielä on aika punnertaminen minulla. Lauha tässä ihmettelee, että piti tulla ihan tilava viherhuone, mutta pah! Eihän tänne mahdu mitään.


Building for the book has kept me busy. Here are just a couple of teaser photos from the building site. I'm writing a book on building a doll's house and it should come out in October. There's still a lot to be done, so wish me luck! Here's Maggie making sure that the window is in the right height. Looks okay. She disapproves the wonky door though. :)


Monday, August 1, 2016

Markkinoiden jälkeen - After the fair


Hyvää huomenta vaan. Hipolita kömpi parvekkeelle katselemaan, että mihin on jouduttu ja ihan tyytyväiseltä vaikuttaa. 

Good Morning to y'all! Hipolita woke up and wanted to see where she is now. Looks happy enough.

Tänä vuonna en voinut kierrellä ja ostella ja voi pojat, miten vahinko otetaan takaisin ensi kerralla, jos vaan tilanne yhtään sallii. :) Markkinapöydät olivat täynnä kaikkea aivan mieletöntä! Vähän meinasin jo alkaa naapurille kiukutella, kun minä en saa mitään, väy väy väy, mutta onneksi Tarun pöytään jäi tämä Hipolita minulle vielä iltapäivällä napattavaksi. Meillä oli hurjan hauskaa, kun laittelin sille vaatteita omasta pöydästäni ja katsoin, että millainen henkilö tänne pyörähti.

This year I could not shop, like I usually do and it was frustrating! I felt like a five-year-old. Luckily I sold some of the big things on my table and could almost in the end go and see if there were any interesting characters left at Taru's table. And there was Hipolita! We had such fun as I tried on the clothes I still had on my table and got to know her a bit.


Pari ruukkua tarvittiin hyllypuutarhaan lisää. Ihana, kun näissä on vielä valutusreiätkin pohjissa. :)

I also bought a couple of flower pots and the washing set from Taru. Lauha's shelf garden needed just a few pots more. I love that these have drainage holes in the bottoms as well.


Vähän väsähdin kyllä. Täällä on kokoonnuttu kuulemaan markkinajuorut tuoreeltaan.

I was soooo tired yesterday, but it was well worth it. Everyone gathered to hear all about it.


Kallelle jäi nalle kainaloon. Vähän minua kyllä hymyilyttää. Muistatteko Brideshead Revisited -kirjan taikka televisiosarjan vuosien takaa? Mikä se oli suomeksi? Siinä Sebastian kantoi mukanaan nalle Aloysiusta. Toisen päähenkilön nimikin oli sattumalta Charles. Onkohan tähän meidän Charlesiin tehnyt vaikutuksen Evelyn Waughin kirja vaiko samaistuuko hän Jeremy Ironsin esittämään hahmoon vai tykkääköhän Kalle vain nallesta muuten vaan? Nallen esikuva oli nalle nimeltään Archibald Ormsby-Gore, joka oli englantilaisen runoilijan, John Betjemanin elinikäinen kumppani. Tai no, hän osti nallen vasta muuttaessaan Oxfordiin opiskelemaan 20-luvulla. Nallen idea päätyi sitten myös Waughn romaaniin, joka taas ilmestyi 40-luvulla. Televisiosarjassa Aloysiusta esitti näyttelijä Peter Bullin omistama nalle Delicatessen, joka oli kyllä mittavampi, kuin tämä Kallen nalle. Mielenkiintoista.

Charles took the one bear I did not sell at the fair and wants to keep it. This makes me smile. Do you remember Brideshead Revisited? The book or the tv-series? And Aloysius the bear that Sebastian had? Maybe our Charles liked the book or the series or young Jeremy Irons or Anthony Andrews or maybe he just likes the bear. 


Tytöt höntsäilee meidän tyttöjen huoneessa ja odottelevat, että asukkaat palaisivat jo kampaamosta kotiin.

The girls are at our girls' room and wait for our girls to finally come home from the hair dresser.


Nappasin hyllypuutarhastakin pari kuvaa. Melkoinen kato kävi, kun olin viikonlopun poissa joku viikko takaperin, mutta kyllä siellä vielä on yhtä ja toista elossa.

I took two more pictures of the plants on the shelf. I was away for a weekend a while ago and many of the plants couldn't make it, but there are still many things alive too.