Kauppakylässä - Visiting Aksenja Malakoff and Sulevi Karlsson

Vierailupäivä koitti viimein! Meidän kylän rakennustyöt heitettiin sikseen ja lähdettiin oikein isolla porukalla, junalla ja bussilla kohti Kauppakylää. Cornelia oikein odotti, että pääsisi tapaamaan Aksenja Malakoffia, jonka luona oli viettänyt kesiä lapsena. Hän aivan oikein ajatteli, että Miinulla ja Aksenjalla riittäisi puhumista, eikä vähiten Aksenjan kesähuoneen orkideakokoelmasta. 

James liittyi tietenkin rouvien seuraan. Hän aina hakeutuu paikan isoimpaan taloon ja alkaa kokeilla kepillä jäätä, josko talossa olisi tarpeita taikka sieltä saisi irrotettua antiikkiliikkeeseen jotain uutta ja houkuttelevaa. Edullisin ehdoin, totta kai. Aksenja ei ollut kuulevinaankaan Jamesin höpinöitä. 

Samalla päästiin verestämään muistoja muidenkin kanssa Villa Malakoffissa.

Miinu ihasteli kovin avaraa keittiötä ja siinä käytiin läpi sadonkorjuusaalista. Täälläkin oli valtavan hyvä vaapukkavuosi. Hilloa sai keittää kyllästymiseen asti.

Tarjoilut olivat Malakoffien maineen veroisia. Siinä jo supistiin huomisesta retkestä läheiselle aukealle. Oli tulossa kaupungista joku esiintyjäkin.

Kauppahuoneella oli vilinää. Myyjää ei vain näkynyt missään. Mutta korea kauppa kerrassaan!

Alan kävi tervehtimässä Åmaria ja perheenlisäystä. Onnelliseltahan nuo näyttivät, koko porukka, vaikka vähän väsyneiltäkin. Kaverilla oli käynyt onni, vaikka ei tuollainen onni Alania niin kiinnostanut ja niin olivat soman kodin itselleen rakentaneet, Åmar ja Lydia.

Matilda kiiruhti Ofelian luo kertomaan ystävälle koettelemuksistaan. -Huutolaiseksi meinasin joutua, ties minne, tuossa keväämmällä. Ihan vieläkin kauhistuttaa, kun muistan. Nyt alkaa jo luottamus palata, että minullekin löytyy paikka ja tehtävä, ihan ovat silkkihansikkain kohdelleet sen pahan päivän jälkeen, mutta kyllä pitää olla!  Ja Ofelia kuuntelee ja miettii samalla omiaan.

Syreenitalossa jatkuivat keskustelut Alex Ahlin työhuoneessa. Herrat neuvoivat täältä tien Aksenjan kesähuoneelle.

Ja kyllä kannatti tänne vaeltaa, niin oli upea Aksenjan kokoelma! Miinu tutkaili valtavan hienoa sitruunapuuta ja mietti omaa, vasta tekeillä olevaa ansariaan. Saisi sinne ehkä tarpeeksi ison multa-altaan ihan oikealle puullekin. Tämä sitruuna oli peräisin Amalfin rannikolta ja sen kyllä huomasi hedelmien muhkeudesta ja tuoksusta. Aivan ihmeellistä, miten se jaksoi näin pohjoisessa noin tehdä sitruunoita! Cornelia katsoi lapsuudesta tuttua maisemaa ja oli se kaunis vieläkin.

Cornelia ihasteli orkideoja, vaikka olivathan nuo primulatkin suloisia. Ihanan tilava huone kasveille!

Vielä Ullankin luona ehdittiin piipahtaa ja voi miten kaunis kamari Ullalla nyt oli. Tyttöjen kerrossängyt tuvan puolella olivat niin hienot nekin, mutta tämä oli ihan Ullan omaa valtakuntaa ja hieno. Siinä suunniteltiin jo huomista retkeä.

Takaisin kaupalle tullessaan Alan kysyi Tillyltä tietä Sulevin toimistolle. Olisi vähän neuvoteltavaakin, sirkuksen asioissa. Tilly neuvoi ja jatkoi omia neuvotteluitaan. Pitäisi saada apupoika kaupunkiin ja Sulevilla oli niin pätevä.

Ja sieltä löytyi toimisto, täynnään väkeä. Rakennusmestari Juvonen Helsingistä oli tullut hänkin kesäretkelle mukanaan muitakin ystäviä ja tuomisinaan komea gramofoni. Tuollaista ei vielä ollut kauppakylässä kenelläkään. Ollapa nyt muutama savikiekko, niin päästäisiin tunnelmaan.

 

Juvosen mukana tuli Esther, joka oli aika innoissaan jälleennäkemisestä. No niin oli Sulevikin, vaikka vähän kihahti hiki otsalle samalla. Mistä lie moinen reaktio? 

Esther lohdutti, että eihän toki levyjä tarvittu ja niin alkoi kuuluu gramofonista musiikkia, juuri sopivaa, aluksi vähän hiljaisempaa, mutta ajan myötä ääni tuntui kovenevan ja rytmi kiihtyvän.

Siellä hämärissä sitten lähestyttiin ja kuiskuteltiin korviin suloisia lauseita. Taisi mennä meidän kylän neidon pää pyörälle, kun jokakylän Kalle viritteli ansojaan. Ehkä oli tarjoiluilla osuutta asiassa.

Vaan kyllä riitti Filemon Pykäläisellä ja muurari Nysténillä ihmettelemistä Jamesin vaatetuksessa. Mekko miehellä! On monenmoista vierasta tässä. James on viettänyt väliviikot Forssan jälkeen Marrakeshissä kauppasuhteita luomassa ja muutenkin viihtymässä. Siellä hän innostui kovasti paikallisista pukimista ja on kulkenut paluustaan lähtien tuo halatti yllään. On kuulemma mukavin vaate mitä ajatella saattaa.

Vaan sitten! Aivan kuin satua. Paikalle pyrähtää Ben ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Nyt on niin hyvä yleisö, että harjoitusesitys on aivan paikallaan. Otto Iisakki ei meinaa millään ymmärtää, upea on ilmestys, mutta pakko on tulla lähemmäs katsomaan, että lintuko vai kala.

Meidän Charles sen sijaan ymmärtää heti ja pysähtyy niille sijoilleen. Sanaa ei saa suustaan. Onhan hänkin vähän joskus katsonut ja kokeillutkin kun puvustamossa on oikein ollut leninkejä rivissä, mutta että näin. Kimallusta ja kiharaa ja niin lumoava esitys. Henki meinaa salpautua.

James istahtaa penkille Sulevin tyhjenneessä kauppatilassa. Oma liike ja asuintilat ovat vielä haaveiden asteella, vaikka jo pari kertaa on ollut väliaikainen tila käytössä. Kyllä pitäisi miehen sentään saada ihan kunnollinen kaupparakennus! Osia on jo. Saisikohan siihen rakentajaan liikettä jotenkin?

Yläkerrasta kuuluu musiikki ja Benin laulu. Vähän oli Kalle turhan innoissaan siitä esiintyjästä, miettii James. No, eipä sillä, hänhän itse vietti juuri pari viikkoa Pohjois-Afrikassa eikä yksin tarvinnut olla. Huokaus. Nauttikoon nyt, korea poikahan siellä oli, merenneidon asussa. Hmmmm, niitä Marrakeshin kankaitahan voisi tuoda esiintyjillekin tarjottavaksi. Siellä oli kirjailuja ja killuttimia.

Meillä oli ihana kesälauantai Annen luona Susannan ja Erjan kanssa. Ihan on kuin olisi paratiisiin päässyt käväisemään. Ihanat talot, sekä oikeiden ihmisten että pienempien lukuisat kortteerit, ihana piha, ihanaa ruokaa, ihanat ihmiset ja ihania tapahtumia nukkien kohdatessa. Kyllä tarvitsee välillä tämmöistä!

I was visiting Anne with Susanna and Erja and a bunch of dolls and we had a wonderful day! You cannot believe what went on out there.