Juhlanäyttely osa 3. Satumaailma ja muuta - Anniversary Exhibition part 3.

Näyttelyssä on myös pienempi kokonaisuus satumaailmaan liittyviä ja sopivia taloja ja henkilöitä, jonka kokosi Elina Kataja. Etualalla on minun rantamajani. Siellä ovat väliaikaisesti lomalla huovuttamani koirateatterin kissaprimadonna sekä pianisti. Suurimpana satumaailmassa on Susanna Tunturi-Anttilan Esther-noidan talo, jonka kokoaminen vei paikan päällä nelisen tuntia. Se oli hyvä muistutus siitä, että nukkekotien muuttaminen ei ole mikään ihan pieni juttu.

There is also in the exhibition a smaller section of houses and characters of the more magical kind arranged by Elina Kataja. My beach house is there in the front. The largest house belongs to Esther the witch and is built and decorated by Susanna Tunturi-Anttila, who is putting up the house here. It took about four hours, which was a good reminder. Moving a dollshouse is not a small deal.

Minua harmittaa, kun Elina ei osunut yhteenkään kuvaan. Hän olisi näyttänyt ihanalta luomansa maailman kanssa kirkkaan pinkeissä hiuksissaan. Elina on tehnyt näyttelyyn mm. Tohtori Sykerön pajan ja Up-elokuvan talon, molemmat oikeita herkkupaloja upeine hahmoineen.

Minua ilahdutti kovasti nähdä Saara Vallinevan hahmoja, tässä kuumailmapalloilemassa Giles tyttöystävineen. Leppeää lentoa!

talo:Päivi Varis, kuva:Lis-Beth Mäkelä

Toinen harmituksen aihe on se, että kuvani Päivi Variksen hurmaavasta kokonaisuudesta olivat aivan tärähtäneitä ja jäivät tästä pois. Siinäkin on jo aikamoinen tunnelmapläjäys! Jälkilisäys: Onneksi Lissu tuli apuun ja sain vapaasti käyttää hänen ottamiaan kuvia Päivin talosta. Katsokaa nyt tuota porukkaa ja kokonaisuutta! Kiitos Lissu kuvasta.

Rantamajan sisustus muotoutui näyttelyyn tämmöiseksi.

Verhotkin sain ikkunaan, vaikkakin väliaikaisella virityksellä. Tämä kangas oli lähtökohta koko majaan.

Puukin valmistui juuri ennen kuin piti lähteä rakentamaan näyttelyä.

Sekä merisiilin kuoresta kyhätty valaisin.

Aloitin myös sirkuksen auton kunnostuksen. Vähän harmitti, kun idea tuli niin viime tipassa, etten ennättänyt tehdä eläimiä mukaan. No, pääsettepä ihastelemaan Petra Åbergin tekemää krutsia sentään. Se halusi aivan ehdottomasti mukaan ja vielä uudet helmet kaulaansa. Saa nähdä mitä villityksiä se vielä keksiikään, kun saan joskus sirkuksen valmiiksi ja esiintyjät saavat treenattua ohjelmansa kuntoon.

Oli jotenkin hauskaa, kun kuulin ohimennen yhden lapsikatsojan kommentin satumaailmasta: Iso kivi! Kato tuossa on iso kivi! Jotta pientä katsojaa ei turhauttaisi, kun mihinkään ei saa koskea, näyttelytilasta löytyy myös kaksi leikittävää nukkekotia.

Toinen lasten suosikki on Maria Malmströmin töitä esittelevällä seinustalla olevat Onnelin ja Annelin nukkekoti sekä Vaaksanheimon perheen koti ja auto. Kyllä niitäkin ihmeteltiin avajaisissa, että miten elokuvan talot voivat olla täällä. Samalla selvisi, että jonkun on pitänyt tehdä ne. Se joku onkin aikamoinen taituri, kuten vitriiniin kootut Väinölän aarteet paljastavat. Kiitos myös Marialle! Oli ihanaa nähdä nämäkin ihan oikeasti.

Anna Wegelius ja Erja Helander

Vielä kerran korostan, että kannattaa mennä ja kannattaa mennä ajan kanssa ja kannattaa mennä uudemmankin kerran! Ihan huima juttu! Onnea vaan yhdistykselle.

P.S. Täällä on Petri Iso-Mustajärven hauskoja tarkkuuskohtaa vaihtelevia otoksia näyttelystä.

P.P.S Täällä on Aamulehden juttu näyttelystä.