Kurkistus kirjaan - Peeking into the book

TEE ITSE NUKKETALO

Hanna Meronen

Kustannusosakeyhtiö Moreeni ISBN 978-952-254-283-0

No nyt se on valmis! Kirjani Tee itse nukketalo saapui painosta suoraan kirjamessuille perjantaina. Minä sain yhden kappaleen mukaani ja kyllä sitä on hypistelty! Ajattelin hiukan kertoa millainen kirjasta tuli ja näyttää pari aukeamaa malliksi. Olen aivan hurjan iloinen ja kiitollinen, että sain kirjan tehdä. Oli hieno projekti. Itse toki näen omassa osuudessani paljon parantamisen varaa, mutta on se kuulkaa aika rakas. :)

My book, roughly translated Make your own dollhouse is finally out! There's a book fair in Helsinki and the book showed up on Friday morning. I got one copy to take home and I'm so happy! And very very grateful. Of course there's plenty that I could have made better, but I really kind of love the book. :)

Kirjan tarkoitus on rohkaista tekemään itse, vaikka ei omaisi mittavaa puutyökokemusta tai hyviä tiloja ja välineitä. Toinen perusajatus on rohkaista tekemään omannäköistä ja juuri sellaista, joka itseä miellyttää.

The book is about building small houses, even though one is not an expert in wood working, even in an ordinary home and without special tools and materials. The other important thing is to encourage the reader to really just make houses they love, fulfill their own ideas and dreams.

Kirjassa on paljon tekstiä materiaaleista ja nukketalon rakenteesta yleensä, erilaisista vaihtoehdoista ja tavoista ajatella pienoisrakentamista. Piirustelin vapaalla kädellä kuvia selventämään rakenteita ja toisaalta innostamaan itsekin piirtämään ja suunnittelemaan. Tässä on sivullinen ikkunoita.

There's plenty of discussion of materials and how to plan the structure, different options and ways to build. I made some drawings to clarify the structures and to inspire, just free hand drawings, like I make when dreaming about houses. Here's a page of windows.

Tässä on sitten yksityiskohtakuvia talojeni ikkunoista. Kirjan kauniit valokuvat otti Ritva Tuomi, joka on kyllä ihan mahtava! On vaikea kuvitella miten kirja olisi koskaan toteutunut ilman Ritvaa.

And here are detail photos of the windows in my houses. Ritva Tuomi took the beautiful photos in the book. I cannot thank her enough! It was a wonderful gift to work together with her and see the houses in her pictures.

Ohjeiden lisäksi kirjassa esitellään viisi rakentamaani taloa. Mukana on ohjeita vaikkapa paperimassalla työskentelemisestä ja kerron eri ratkaisuista juuri näiden talojen kohdalla.

After the general info and instructions on different parts of buildings I present five houses I've built. There are instructions too, but much about the ideas and how they changed during the work.

Talot ovat periaatteessa tyhjillään kuvissa ja etukäteen vähän jännitin, että mitenköhän toimivat ilman elämää, joka täällä meillä niissä vilisee. Toisaalta on ihan mainiota nähdä talot sellaisenaan, koska pidän niin kovasti rakennuksista. Pirtissä on joitakin kalusteita sisällä, kuten tässä keittiökuvassa. 

The houses are mainly empty in the photos as this book is about the houses. Here at home they are cluttered and busy, filled with life. Before seeing the photos I wondered if I would like them empty, but I do like houses in general and I think the houses are detailed enough to be interesting as they are. Well, Pirtti has some things inside as you can see in the kitchen photo above.

Rantamaja

The beach house

Kauppatalo

The store

Lauhan talo.

 Näiden lisäksi kirjassa kerrotaan nukketalo Fauniuksesta. Jokaisesta talosta on tämäntyyppiset isot valkopohjaiset kuvat joka suunnalta, jotta lukija saisi käsityksen kolmiulotteisesta esineestä. Minulle oli tärkeää näiden lisäksi näyttää talot myös pikkuisen lavastettuina, tavallaan osana maisemaa.

Lauha's house.

There's also a chapter of the dollhouse Faunius in the book. There are large photos of each side of the houses to let you see how they are three-dimensional objects. It was important to me also show the houses as a part of a landscape, so there are simple scenes with backdrops and sets too.

Taloista on runsaasti sisäkuvia ja yksityiskohtia rakenteista ja koristeista. 

There are also plenty of photos of the interiors and details. I wanted to show the structures and the importance of detailing.

Graafikko Susanna Raunio teki ison työn kirjan taitossa ja hän rakensi sinne muun muassa näin hauskan kuva-aukeaman kaikenlaisista yksityiskohdista. Olen kyllä todella iloinen kirjan ulkoasusta, kiitokset siis Turun suuntaan! Samoin ihan valtavan suuri kiitos Moreenin Anna Rantaselle, joka teki myös ison urakan kirjoittamani tekstin kanssa. Oikoluvun lisäksi oli tärkeää tarkentaa montaa kohtaa, jotka kauan nukkekotien parissa puuhanneelle olivat itsestään selviä. Anna on vielä tekstitaituruuden lisäksi koulutukseltaan arkkitehti, joten pääsin oppimaan rakentamiseen liittyvää sanastoa. Se oli suuri etu. 

Graphic designer Susanna Raunio made the layout and it was not a small chore! I'm very very pleased with how everything looks. See for example this spread of detailed photos. I also want to thank Anna Rantanen, my editor at Moreeni, who is an expert in written word but also an architect, which was a huge bonus.

Värjärin hommia - Dyeing thread

No tässä on ihkaensimmäinen itse värjätystä monivärilangasta neulottu kesäneule!Yleensä teen kittanoita, pintaa pitkin meneviä, mutta nyt on uusi buumi. Viimeisissä neulomuksissa on kaikissa ollut väljä linja.

This is the first summer sweater made with thread I dyed myself. I'm quite pleased, even though my first variegated thread is not very wild.

Tässä vielä ensimmäisen kattilallisen tulos.

Here's what I got from the first batch.

Seuraava erä näytti ensin tältä...

The next batch before dyeing...

...ja värjäyskierroksen jälkeen. Minusta oli hauskaa, miten sain samasta liemestä ensin keltaista ja sitten, liemen hapetuttua yön yli, vaaleaa vihreää.

...and after. I found it soooo interesting. I got first yellows and then light greens with the same dye. 

Näitä ensimmäisen erän keltaisia oli ihan pakko testailla vähän enemmänkin. Paksua ja kömpelöä tulee kun on paksut langatkin, mutta herkullisen väristä.

I just love the yellows from the first batch. I made some bulky winter knitwear.

Ja tässä vielä tämänhetkinen tilanne, kun kokeilussa on ollut pietaryrttiä, kurkumaa, nokkosta, avokadon kuorta ja elintarvikeväriäkin ripaus yhteen erään. Sen totesin myös, ettei maksa vaivaa värjätä pihlajanmarjoilla. Sain ankean likaisen harmaata. :) Oli vaan pakko kokeilla, vaikka tiedän, ettei marjojen väri oikein toimi.

And this is what I've done so far. It's a pity all my really thin threads are in colour.

Syksyn viimeisiä kukkia - Last flowers of the season

Vielä voi kerätä kimppuja. Harmi, kun en tavoittanut näiden pensashanhikkien yksityiskohtia kunnolla. Ne olivat nupullaan aivan kuin joitain erikoisia keltaisia minipioneja!

There are still some flowers to pick. It's a pity I could not capture the details of these budding dasiphoras. They were like some special yellow peonies!

Nuput avautuivat nopeasti sisällä lämmössä. Hyllypuutarha voi yllättävän rehevästi edelleen vaikka valo vähenee. Krutsi viihtyy.

The buds open up really fast inside. The shelf garden is doing fine even though there is very little light.

Marylle neuloin lämmikettä syyssäähän.

Mary got a new gardigan to keep her toasty.

Siellä odotellaan kai kirjan ilmestymistä. Saattaa venyä vielä viikolla tai kahdella, mutta saattaa tulla jo ensi viikolla. Ei voi tietää. 

I suppose they are waiting for the book too. It might take two weeks more but it might be out next week too. We'll see.

Tänään oli hauskaa! Poimin huvikseni kimpun pietaryrttiä, heitin kattilaan ja sitten lankaa perään. Näyttää lupaavalta! Tästä voi tulla uusi hauska harrastuksen alalaji. Oikein odotan, että pääsen neulomaan nukeille vaatteita itse värjätyistä langoista!

I had a wonderful time today. I picked a bunch of tanacetum vulgare, threw it in a pan to boil and then added some threads. I think my first batch looks very promising. This might become a wonderful thing to experiment further. I cannot wait to knit for the dolls with thread I've dyed myself!

Tässä vielä linkki Moreenin sivulle. Siellä se lymyilee, kirjani, Lauhan talo kannessa. Kohta päästään selailemaan.

Here you can see the cover of my book. We chose Lauha's pink house to welcome you in.

Odotusta - Waiting

Puolitoista kuukautta vielä ja kirjan pitäisi ilmestyä. Nyt on vähän epätodellinen olo, kun oma osuus on suurin piirtein hoidettu ja kirja on graafikko Susanna Raunion työstettävänä. Täytyy myöntää, että kyllähän tämä jännittävää on.

Now my part is more or less done and the book is in the hands of the graphic designer Susanna Raunio who is making the layout. Poor dear, there's more material than there should be. I must confess that this is very exciting. Another month and a half and the book should come out.

Olin taas Keuruulla Nukkekotiyhdistyksen nukkekotoiluviikonloppuna opettamassa ja nauttimassa hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli aivan mahtavaa, teki hirmuisen hyvää nauraa kyyneleet silmissä, mutta jostain syystä en tänä vuonna ehtinyt juuri kuvata. Lauhan talo (kirjaa varten, hyvin helpolla tavalla rakennettu pieni talo) oli mukana ja pihalla oli pientä porukkaa milloin minkäkinlaisissa kokoonpanoissa ja asuissa viettämässä omaa juhlaansa. Kamerasta löytyi tämä ja pari muuta, lauantaina aamuauringossa otettua kuvaa. Eivät ne tainneet tuolla pihalla nukkua ollenkaan, paitsi suutari. Oikeat ihmisetkin nukkuivat aika vähän. Minusta oli aika mahtavaa, että viimeinen takin ompelija lopetti työnsä kahden maissa aamuyöllä. Mutta siitä tulikin aivan mielettömän upea takki! Sirpalle terveisiä. :)

We had a wonderful weekend making miniatures organized by the finnish dollhouse association in Riiho village. I held four workshops on sewing coats and embroidering simple handbags. I laughed with tears in my eyes. One needs that! I had Lauha's house with me to show and tell about the book and the smaller people had their party outside the house for the whole weekend. 

Minä aloitin Keuruulla takkia Pepille, kun tein Susannan kanssa pienen vaihdon. Tämmöinen siitä lopulta tuli.

I made a wool coat for Peppi and it needed to be colourful and happy. I hope it is warm too. And I hope it fits.

Kesäretki - Picnic

Jo aamuvarhaisella kerättiin isoihin koreihin syötävää ja juotavaa, kannettiin pöytä ja vanhemmalle väellä penkki ja tuoleja aukiolle ja muulle väelle vilttejä alusiksi. Aurinko hellitteli juhlakansaa, vaikka ennalta vähän pelättiin, josko sadetta vihmoisi. Loppukesästä kun ei voi ikinä olla varma.

Siellä oltiin ja kierreltiin, tavattiin eilen tehtyjä tuttavuuksia ja vanhoja ystäviä.

Vielä pystyi oikaisemaan nurmikolle ja olla vaan.

Joillakin oli kova kiire toisaalle.

Juvonen oli tiukassa käsikynkkäotteessa koko retken ajan, mutta ei vaikuttanut tyytymättömältä asioiden tilaan.

Esther kertoi Jamesille Pohjois-Afrikan lentävistä matoista ja niin alkoi mies suunnitella uutta matkaa. Voisihan sitä kirjeitsekin sopia, mutta kun oli nyt tämä Kallenkin juttu, niin voisihan sitä matkustaa ikään kuin alta pois.

Välillä tuulenpuuskissa viileni niin, että onneksi oli lämpimämpääkin päällä, yhdellä ja toisella. Sulevi nautti huomiosta, hänhän oli koko retki-idean isä ja tuttu kaikille, tavalla tai toiselle. Tervehtiä piti koko ajan, yhtä ja toista vierasta ja tuttua. Tarjoilu pelasi ja väki viihtyi.

Asiaa riitti, aukion joka laidalla.

Meidän Polikarpa käveli metsän läpi tapaamaan yhtä tuttua ilvestä. Hyvin voivat luolassaan, Ursula ja muut.

Voi näitä ilmeitä ja asentoja! Oli rouvilla ihmettelemistä.

Ben (tai oikeastaan Regina) esiintyi taas ja yksi tuli aina vaan lähemmäs katsomaan. 

Nallekin lopulta tippui kainalosta.

Nuket pääsivät käymään myös Annen pihalla ja voi miten meillä oli hauskaa näiden muuttuvien tilanteiden kanssa! Hyvin mahtuivat samaan tilaan kaikenlaiset persoonat. Totesimme jossain vaiheessa, että melkein kaikki nuket olivat Taru Astikaisen valmistamia. Terveiset ja kiitokset siis Tarullekin! Aivan mahtavan elävää porukkaa.

We had so much fun letting the dolls loose at Anne's beautiful garden. I just love how well very different personalities and even dolls from different periods get along. Almost all the dolls are made by Taru Astikainen and dressed by me, Anne, Susanna and Erja.

Kauppakylässä - Visiting Aksenja Malakoff and Sulevi Karlsson

Vierailupäivä koitti viimein! Meidän kylän rakennustyöt heitettiin sikseen ja lähdettiin oikein isolla porukalla, junalla ja bussilla kohti Kauppakylää. Cornelia oikein odotti, että pääsisi tapaamaan Aksenja Malakoffia, jonka luona oli viettänyt kesiä lapsena. Hän aivan oikein ajatteli, että Miinulla ja Aksenjalla riittäisi puhumista, eikä vähiten Aksenjan kesähuoneen orkideakokoelmasta. 

James liittyi tietenkin rouvien seuraan. Hän aina hakeutuu paikan isoimpaan taloon ja alkaa kokeilla kepillä jäätä, josko talossa olisi tarpeita taikka sieltä saisi irrotettua antiikkiliikkeeseen jotain uutta ja houkuttelevaa. Edullisin ehdoin, totta kai. Aksenja ei ollut kuulevinaankaan Jamesin höpinöitä. 

Samalla päästiin verestämään muistoja muidenkin kanssa Villa Malakoffissa.

Miinu ihasteli kovin avaraa keittiötä ja siinä käytiin läpi sadonkorjuusaalista. Täälläkin oli valtavan hyvä vaapukkavuosi. Hilloa sai keittää kyllästymiseen asti.

Tarjoilut olivat Malakoffien maineen veroisia. Siinä jo supistiin huomisesta retkestä läheiselle aukealle. Oli tulossa kaupungista joku esiintyjäkin.

Kauppahuoneella oli vilinää. Myyjää ei vain näkynyt missään. Mutta korea kauppa kerrassaan!

Alan kävi tervehtimässä Åmaria ja perheenlisäystä. Onnelliseltahan nuo näyttivät, koko porukka, vaikka vähän väsyneiltäkin. Kaverilla oli käynyt onni, vaikka ei tuollainen onni Alania niin kiinnostanut ja niin olivat soman kodin itselleen rakentaneet, Åmar ja Lydia.

Matilda kiiruhti Ofelian luo kertomaan ystävälle koettelemuksistaan. -Huutolaiseksi meinasin joutua, ties minne, tuossa keväämmällä. Ihan vieläkin kauhistuttaa, kun muistan. Nyt alkaa jo luottamus palata, että minullekin löytyy paikka ja tehtävä, ihan ovat silkkihansikkain kohdelleet sen pahan päivän jälkeen, mutta kyllä pitää olla!  Ja Ofelia kuuntelee ja miettii samalla omiaan.

Syreenitalossa jatkuivat keskustelut Alex Ahlin työhuoneessa. Herrat neuvoivat täältä tien Aksenjan kesähuoneelle.

Ja kyllä kannatti tänne vaeltaa, niin oli upea Aksenjan kokoelma! Miinu tutkaili valtavan hienoa sitruunapuuta ja mietti omaa, vasta tekeillä olevaa ansariaan. Saisi sinne ehkä tarpeeksi ison multa-altaan ihan oikealle puullekin. Tämä sitruuna oli peräisin Amalfin rannikolta ja sen kyllä huomasi hedelmien muhkeudesta ja tuoksusta. Aivan ihmeellistä, miten se jaksoi näin pohjoisessa noin tehdä sitruunoita! Cornelia katsoi lapsuudesta tuttua maisemaa ja oli se kaunis vieläkin.

Cornelia ihasteli orkideoja, vaikka olivathan nuo primulatkin suloisia. Ihanan tilava huone kasveille!

Vielä Ullankin luona ehdittiin piipahtaa ja voi miten kaunis kamari Ullalla nyt oli. Tyttöjen kerrossängyt tuvan puolella olivat niin hienot nekin, mutta tämä oli ihan Ullan omaa valtakuntaa ja hieno. Siinä suunniteltiin jo huomista retkeä.

Takaisin kaupalle tullessaan Alan kysyi Tillyltä tietä Sulevin toimistolle. Olisi vähän neuvoteltavaakin, sirkuksen asioissa. Tilly neuvoi ja jatkoi omia neuvotteluitaan. Pitäisi saada apupoika kaupunkiin ja Sulevilla oli niin pätevä.

Ja sieltä löytyi toimisto, täynnään väkeä. Rakennusmestari Juvonen Helsingistä oli tullut hänkin kesäretkelle mukanaan muitakin ystäviä ja tuomisinaan komea gramofoni. Tuollaista ei vielä ollut kauppakylässä kenelläkään. Ollapa nyt muutama savikiekko, niin päästäisiin tunnelmaan.

 

Juvosen mukana tuli Esther, joka oli aika innoissaan jälleennäkemisestä. No niin oli Sulevikin, vaikka vähän kihahti hiki otsalle samalla. Mistä lie moinen reaktio? 

Esther lohdutti, että eihän toki levyjä tarvittu ja niin alkoi kuuluu gramofonista musiikkia, juuri sopivaa, aluksi vähän hiljaisempaa, mutta ajan myötä ääni tuntui kovenevan ja rytmi kiihtyvän.

Siellä hämärissä sitten lähestyttiin ja kuiskuteltiin korviin suloisia lauseita. Taisi mennä meidän kylän neidon pää pyörälle, kun jokakylän Kalle viritteli ansojaan. Ehkä oli tarjoiluilla osuutta asiassa.

Vaan kyllä riitti Filemon Pykäläisellä ja muurari Nysténillä ihmettelemistä Jamesin vaatetuksessa. Mekko miehellä! On monenmoista vierasta tässä. James on viettänyt väliviikot Forssan jälkeen Marrakeshissä kauppasuhteita luomassa ja muutenkin viihtymässä. Siellä hän innostui kovasti paikallisista pukimista ja on kulkenut paluustaan lähtien tuo halatti yllään. On kuulemma mukavin vaate mitä ajatella saattaa.

Vaan sitten! Aivan kuin satua. Paikalle pyrähtää Ben ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Nyt on niin hyvä yleisö, että harjoitusesitys on aivan paikallaan. Otto Iisakki ei meinaa millään ymmärtää, upea on ilmestys, mutta pakko on tulla lähemmäs katsomaan, että lintuko vai kala.

Meidän Charles sen sijaan ymmärtää heti ja pysähtyy niille sijoilleen. Sanaa ei saa suustaan. Onhan hänkin vähän joskus katsonut ja kokeillutkin kun puvustamossa on oikein ollut leninkejä rivissä, mutta että näin. Kimallusta ja kiharaa ja niin lumoava esitys. Henki meinaa salpautua.

James istahtaa penkille Sulevin tyhjenneessä kauppatilassa. Oma liike ja asuintilat ovat vielä haaveiden asteella, vaikka jo pari kertaa on ollut väliaikainen tila käytössä. Kyllä pitäisi miehen sentään saada ihan kunnollinen kaupparakennus! Osia on jo. Saisikohan siihen rakentajaan liikettä jotenkin?

Yläkerrasta kuuluu musiikki ja Benin laulu. Vähän oli Kalle turhan innoissaan siitä esiintyjästä, miettii James. No, eipä sillä, hänhän itse vietti juuri pari viikkoa Pohjois-Afrikassa eikä yksin tarvinnut olla. Huokaus. Nauttikoon nyt, korea poikahan siellä oli, merenneidon asussa. Hmmmm, niitä Marrakeshin kankaitahan voisi tuoda esiintyjillekin tarjottavaksi. Siellä oli kirjailuja ja killuttimia.

Meillä oli ihana kesälauantai Annen luona Susannan ja Erjan kanssa. Ihan on kuin olisi paratiisiin päässyt käväisemään. Ihanat talot, sekä oikeiden ihmisten että pienempien lukuisat kortteerit, ihana piha, ihanaa ruokaa, ihanat ihmiset ja ihania tapahtumia nukkien kohdatessa. Kyllä tarvitsee välillä tämmöistä!

I was visiting Anne with Susanna and Erja and a bunch of dolls and we had a wonderful day! You cannot believe what went on out there.