Neulon hiljalleen nukille hihoja, jotta saan lyhythihaisissakin piipunrassit tai huovutukset olkavarsista peittoon. Annalle tuli tämmöiset, lähinnä kaurapuuron väriset. Jännä juttu, minä tuppaan olemaan kirkkaiden värien perään, mutta nyt tuommoinen luomuväri kolahti ihan tavattomasti. Aloin himoita siitä villatakkia jollekulle.
Anna pitelee käsissään luovutusvoittoa ohjeen mukaan tekemisestä. Ei tuosta huivia tullut, puolikas sentään ja siitä sitten keskentekoinen neule lankakerineen. Ihan hyvin se ohjeen lukeminenkin sujuu, mutta on se pirun tylsää. Kun tekee oman ajatuksen mukaan, on aina vähän jännitysmomenttia, että mitähän tästä tulee. :)
I'm slowly making sleeves for my dolls to cover the wool on their upper arms. Anna got these, mostly oatmeal coloured. It's funny, I tend to like bright colours, but now this colourlessness really hit the spot. I want to make a gardigan with this.
Anna is holding my effort of reading a pattern. Did not make a scarf, but half one anyway that turned into a work in progress for the dolls with a ball of yarn. It's much more fun to invent the pattern as I go along. And exciting too as one never knows what it is going to look like until the end.
4 comments:
Kaunis Anna ja kauniit värit. Puvustahan löytyy hihojen väri. Ihana kokonaisuus.
Ihana kuva ja kauniita vaatteita olet tehnyt. Mulla on sama juttu, että ohjeen mukaan aloitetaan ja sitten ei millään malta, vaan oman ajatuksen voimalla... Sama pätee leivontaan ja ruoanlaittoon. Sitten siitä tulee just sitä, mitä tekee. Siis siitä kakustakin. Mutta ihania vaatteita olet saanut nukeille aikaiseksi.
She looks like she is about to make her own sleeves! I love the sweet expression on her face.
What a lovely lady and I love the fact that she is busy with some knitting in her hands. You have made a doll with a lot of life in her face! :))
Post a Comment