Pysähtynyt meininki, mutta mattoja valmistui

Kyllä on elämä raskaampaa näin marraskuussa kuin kesällä, vaikka asiat ovatkin ihan hyvin. Aamuisin kailottelen kirkasvalolampun valossa itseni hereille ja kyllähän se siitä. Työpäivä menee omalla painollaan ja ihan hyvällä energialla. Iltaisin ei tahdo saada mitään aikaan. Aika livahtaa käsistä hämärän hyssyssä ja ihmeellisessä tössöttämisessä. Pöly laskeutuu rauhassa pinnoille.

Life seems heavier in November than in the summer. I have a day light lamp I use every day and I can manage my work days maintaining a good energy level, but in the evenings time just slips through and dust gathers on shelves.

Pirtin pihalle on unohtunut muun sälän sekaan myös kristallikruunu. Ei kai se ole mikään ihme.

Aina ei voi muistaa panna kenkiä jalkaan, kun tulee ulos ja unohtuu istumaan mietteissään.

Puutarhakausi jäi vähän kesken ja unohtui laittaa laatikot suojaan. 

Ohhoh, joku unohti munansa. Lienee lähtenyt etelään.

Onneksi löysin laatikosta kolme melkein valmista mattoa, jotka oli just nyt mukava pistellä valmiiksi. Kuuntelin samalla Ismo Alankoa, kiitokset Ylelle syntymäpäiväohjelmistosta. Ihan tuli nuoruus mieleen ja moni muukin vaihe elämää. Ja ihmiset! Voi hyvänen aika.

I'm so pleased I've stashed away a couple of rugs that I've embroidered, but not finished years ago. It was nice to work only a little and get things done.

Tämä on pienennetty versio Maija-Leena Aution suunnittelemasta mattomallista.

Tämä on pienennetty Meik ja Ian McNaughtonin ekasta mattokirjasta.

Tämä taas todella paljon muokattu heidän toisesta kirjastaan.

Olen käynyt kurkkimassa tuttujen blogeissa ja omissakin ikivanhoissa postauksissa. Vähän haikea fiilis, kun ei nyt voi nähdä oikein ketään. Töissä on väkisinkin niin monta lähikontaktia, että yritän muuten pitää tapaamiset minimissä.

I've visited friend's blogs and old posts of my own blog. It is a bit bitter-sweet, as it is impossible to meet people now. I have close contacts I cannot avoid at work, so I'm trying to keep everything else in the minimum.

Pöly laskeutuu hyllyille.

Jotain täälläkin on tekeillä.

Villa Sidonian seinä nojaa tarvikehyllyyn. Materiaalia on vaikka vuosikymmenien eristyksissäoloon. Se tuo hassulla tavalla turvallisuudentunnetta.

Talviaikaan rantamajakin näyttää hylätyltä ja pimeältä.

Täälläkin on kaikki jäänyt silleen. Missä lienee porukat? No laatikossahan he.

Hyllyt tyhjinä. Lelut lymyilee tuossa karkkipurkissa tallessa.

Onneksi on kaikenlaista kaunista ulkona ja sisällä ja netissä. Ja hyvää lukemista kirjastot pullollaan. Ja sitä musiikkia. Ei ole mikään pakko olla edes sen verran tehokas kuin valoisan aikaan. Ja pölyiset pinnat ovat omalla tavallaan ihan hienoja.

I find happiness in beautiful things outside and in, in the internet also. There's good books to read and libraries are still open. There's music to listen to. There's no need to be quite as efficient as in the lighter months. And dusty surfaces are kind of wonderful too.

Villa Sidonian ullakolle kerääntyy kaikenlaista. Etualan tuoleja vastaavat löytyy kitteinä Nukkekoti Väinölän kaupasta. Nämä on Maria tehnyt ja minä maalannut.

Ulkoseinät odottavat tekijäänsä.

Villa Sidonian nurkalle kasautuu kaikenlaista.

Ulko-ovikin odottelee viimeistelyä. Tästä mä kyllä tykkään kovasti.