Lehtikranssi - Leaf wreath

Tein huvikseni ohjeen lehtikranssia varten.

I'm practising making tutorials, so here's one for a leaf wreath for the door from real leaves.

Tarvitset kranssipohjan (tässä kieppi paperipäällysteistä metallilankaa), kukkateippiä (voit kieputtaa myös ohuella metallilangalla tai tavallisella langalla, mutta kukkateippi on kätevää) ja oikeista lehdistä kuvioleikkurilla napsuteltuja minilehtiä.

Materials: wreath base (I used a loop of paper covered wire), flower tape (you can wind the wreath with thin wire or thread too, but flower tape is easy) and mini leaves punched from real leaves.

Leikkaa kukkateipistä parin kolmen millin paksuinen suikale.

Cut a thin strip from the flower tape.

Kieputa suikaletta venyttäen kranssipohjan ympärille. Venyttämällä kukkateipin liima tulee esiin.

Wind the strip a couple of times around the wreath base pulling it tight to make it stick to itself.

Leikkuri jättää lehtiin hyvän pienen kannan, jonka voi kieputtaa kranssipohjaan kiinni, lehti kerrallaan.

Wind the tape around the wreath base and stem of each leaf.

Kiinnitä lehdet lomittain lähelle toisiaan.

Attach the leaves changing the direction and overlapping them.

Lopussa nosta ensimmäistä lehteä, jotta saat viimeisen sen alle ja kieputa teippiä pari kierrosta itsensä ympäri.

In the end lift the first leaf to fit the last under it and wind the tape a couple of times around the wreath.

Takapuoli näyttää tämmöiseltä.

The finished wreath from the back.

Lehdet kurtistuvat kuivuessaan kauniisti. Jos käytät paperilehtiä, joudut kurtistamaan ne itse.

The leaves curl nicely when they dry. If using paper, you must cup, curl and wrinkle them yourself.

Syksyn harjoittelua - Autumn leaves

Nyt jo löytyy väriä sieltä täältä, mansikan lehdistä, horsmien lehdistä, kuivilta paikoilta varsinkin. Näitä on vaikea vastustaa, varsinkin kun vielä kuivuvat kauniisti käppyrälle. Idea ei ole minun, oliko se Saaran? Tästä on kuitenkin tullut jokavuotinen traditio, napsutella lehtiä nukkekodin pihalle ja katolle. Kranssinkin teen ovelle, sitten kun raaskin luopua kukkakranssista. Se kuivui oikein kauniiksi.

I've seen reds and yellows for a while now, low near the ground, on wild strawberries and willow herbs and such, on dry spots at least. It's lovely to punch mini leaves from the real ones and scatter them on the dollhouse yard, they dry really nicely too. I'll make a wreath too, when I'm ready to get rid of the floral one. It dried out really nicely with still some colour on.

Syystakki - Coat

Vaan kuulkaa kyllä kelpaa tämmöisellä takilla odotella syksyä. Nappeja mietin vielä, parikin mahdollisuutta olisi, mutta kaksirivinen tästä on tulossa. Minulla oli joskus keltainen ihan vähän tämän tapainen takki ja se oli ihana. En muistanut koko takkia ennen kuin katsoin kuvia nukesta tämä punainen takki päällä.

Well, this is a good jacket to have when it gets cooler. :) I'm thinking of the buttons, difficult to decide from two or three options, but double-breasted for sure. I had a jacket a bit like this, only yellow ages ago and I loved it. Didn't remember untill I watched the photos.

Neuleterapiaa - Knitting therapy

Nyt on vähän pateettista kyllä, mutta Eino Leinoa tarvitaan tähän tunnelmaan ja nimenomaan näin päin, miten sanat on runon lopussa aseteltu:

En tahtois mä touhuun ihmisten

ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin kummallinen

kuin meri kuutamolla.

I'm feeling a bit low and worn out, finding it difficult to be with others and even more difficult to be alone. Also it seems to require great strength to tackle real life issues and stay on top of the everyday dealings. I'm really grateful that my hands have wanted to keep on playing with thread and there's been ideas there and joy from the ideas. Autumn colours start to catch my eye and even though it is still warm and Summer continues, I like the idea of cosy warmth of knitwear for the months ahead.

Onneksi kädet osaavat tehdä silloin, kun on muuten osaamaton olo. Tekeminen vie sitten oivalluksiin, joista saa iloa.

Nyt juuri iloa on tuonut minulle uusi neulemalli, joka johti vielä keskeneräiseen kokeiluun. Huivissa näkyvä tapa neuloa, senhän voisi yhdistää alempana näkyvään jakkupukutyyliin.

Kesken on vielä, mutta oikein lupaavalta näyttää. Palat näyttävät minusta jonkinlaiselta kudotulta kankaalta, joustavat ja laskeutuvat paremmin kuin vastaavanpaksuinen kangas. Saumat tuntuvat oikein tottelevaisilta muotoon neulotuilla paloilla (en oikein tykkää saumoista minitekstiileissä) ja reunathan ne vasta tottelevaisia ovatkin.

On jännä, miten nyt jo alkavat syksyä lupailevat värit houkutella. Vaikka ei vielä itselle halua, niin nukeille kokeilee mielellään jo huiveja ja hattujakin.

Ja tämmöisen pinon haluan ehdottomasti johonkin vaatekaappiin, ehkä sellaisen täkkipinon viereen.

Huivin neulominen ja elokuvan katselu ovat hyvä yhdistelmä. Silläkin uhalla, että unohtaa, miten lähti mallia rakentamaan... Pienillä huiveilla on hyvä tutkailla, miten mitkäkin värit sopivat eri nukeille.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli ajatus, jonka säilöin jääkaapin oveen. Tämä on hyvä pitää mielessä niiden pateettisten hetkien varalta.