Teehuoneen rouva tarvitsi makuuhuoneeseensa pehmeän nojatuolin, jolla lukea ja miksei vaikka virkata niitä loputtomia sängynpeittojaan... ;o). Kiitos kovasti kannustavista peittokommenteista. Sain aika pitkän aikaa sitten Marjutilta valkealla päällystetyn, vähän repsahtaneen nojatuolin. Jo silloin ajattelin tehdä siihen ainakin irtopäällisen, mutta nyt kävin tuoliin käsiksi oikein kunnolla. Sain palaset erilleen ihan repimällä ja päädyin vain päällystämään tuolin uudelleen, en vaihtanut edes perustoppauksia, vähän vaan käsinojiin kokeilin lisäfyllinkiä. Tuo ihana vihreäpohjainen kukkakangas on kirjailtua silkkipohjaista nauhaa. Taustalla on kultakirjailtua jäykähköä silkkikangasta.
The Teahouse lady needed a padded armchair for hed bedroom to read in. Maybe that's where she crochets the endless bedspreads too... ;o). Thank you so much for the lovely comments on that. I received a bit ripped white chair a long time ago from Marjut. I thought of making a loose cover for it, but as I noticed I could rip the parts apart I decided to cover it as parts and then glue together. I used the original padding and added just a bit for the armrests. The flower-fabric is embroidered silk ribbon. I love it and am so happy I could use it for a miniature project. I used gold-embroidered stiffer silk for the back.
Sen vaan sanon, että kärsivällisyys kasvaa tämän sängynpeiton kanssa (olen hyvin tietoinen, että on vielä kymmenen kertaa hitaampia hommia...). Tämä tulee teehuoneen rouvalle. Olen sahannut sängyn päädyn vuosia sitten Tuulalla. Saimme Kuopion kerhossa kokeilla hänen kuviosahaansa. Kokosin ja maalasin sen Hämeenlinnassa edellisessä asunnossa. Täällä saan kalusteen toivottavasti valmiiksi asti. Noihin päätypuihin tulee sellaiset aivan tietyt kävyt koristeiksi (niitäkin olen hakenut jo ainakin kolmeen otteeseen Tiiriön mäkkärin havuista ja hukannut) ja tuohon päätyyn haluan jotain koristetta, mutta en vielä tiedä mitä. Patjan ompelin tänään ja nyt pähkäilen, miten viimeistelisin sen. Nappeja, näkymättömiä pistoja, solmupistoja taikka vaikka solmittuja lankoja. Jotain nyt kuitenkin on siihen tulossa.
I'm learning patience with this afghan. It will be a bed spread for the tea house lady. I made the bed parts years ago in Kuopio, when the local club visited Tuula and we were allowed to use her fret saw (I hope I'm using the right word). I put the bed together and painted it in our previous home here in Hämeenlinna and maybe I'll finish it here. There's going to be cone decorations on the poles (I've picked them at least twice and lost them on the way) and I hope to decorate the end somehow too. I sew the mattress today. Haven't decided yet how to finish it, knots or buttons or invisible stitches, but there's going to be something more going on with it too.
Sain Heleenalta aarteen, palasen vanhaa, kaunista kirjailua. Tämä on joskus palvellut kukkarona tai semmoisena pikkupikkulaukkuna. Halusin tehdä kolmesta tuolista soffapenkin teehuoneeseen. Reunimmaisten oli tarkoitus olla samanlaisia, mutta toinen osoittautui maanantaikappaleeksi ja tein siitä vähän erilaisen. Keskimmäisestä poistin etujalat, jotta tuolit mahtuivat paremmin vieretysten. No, vähän viiksottaa tuo verhoilu, vaan eikös ole silti aikas ihana. Idea on bongattu Pinterestistä, ihan oli oikeaan kokoon tehty vastaava, muistaakseni raitakankaalla verhoiltuna.
I received a wonderful gift from my friend, Heleena. It used to be a purse, lovely old and tiny embroidery. I wanted to make a sofa bench from three chairs. The ones on the sides were supposed to be the same, but one of them was a lot rougher than the other, so I carved funny little hearts there. I took the front legs off the middle one to fit the chairs better. Well, the cover is a bit here and there again, but isn't it just lovely? I got the idea from Pinterest. There was a bench like this in real size, with a stripey cover if I remember right.
Maalaan tuolit varmaankin kaikki erivärisiksi. Mietin keltaista ja kahta liilan sävyä, mutta voipi mennä johonkin toiseenkin suuntaan. Turkoosikin voisi piristää. Tuosta kankaasta saa vielä vaikka mitä. Ai että! Ihana aarre. Alakuvassa mallailin tuolia teehuoneeseen. Taustalla näkyy Marian tarjoilija, pöytä on Christian Lundqvistiltä ja ihmeen ihana oikeasti avautuva ja sulkeutuva käsilaukku Minstin Cillalta. Maton malli on Maija-Leena Aution.
I think I'll paint the chairs in different colours, perhaps yellow and two shades of lilac. Even turquoise might be good, more cheerful. I'll be able to use the fabric to make other things too. Such a great little treasure! In the bottom photo the waiter behind the chair by Maria, the table by Christian Lundqvist and the beautiful little purse that opens and closes from Cilla at Minst. The carpet pattern is by Maija-Leena Autio.
Juu, aikalailla on viiksun vaaksun, mutta se ei haittaa ollenkaan. En missään tapauksessa tee tähän uutta vaan tästä tulee vähän persoonallinen talo lattiankin suhteen...
Ok, it's here and there and everywhere, but I really don't mind. I suppose it gives the house even more personality...
Tämä kuva on vain testausta. Kalusteet eivät todennäköisesti päädy tänne ja matotkin ovat muista taloista lainassa. Kakkujääkaappi tulee kyllä jonnekin tähän taloon. Tämmöinen testaaminen on vähän kamalaa, kun huomaa miten pieni tila on käytössä. Tuonne pitäisi vielä punkea raput ja ovi toiseen huoneeseen ja rappujen alle postimerkin kokoinen vessa. Ei hyvältä näytä ja kuitenkin kovin innostavalta, minun pikku raakileeni.
I wanted to test the space and it's small! Furniture will be different and the carpets are borrowed from the other houses. The cake display will be in this house somewhere though. I should cram in also the stairs, the door to the other room and the toilet under the stairs. Doesn't look good, but at the same time it looks so inspiring, my little sketch of a room.
Monivärivirkkausten väriyhdistelmien muodostuminen on koukuttavaa. En silti tiedä onko järkeä tehdä kahta työtä samaan aikaaan. Meinaa mennä neliöt ja kuusikulmiot sekaisin. Nasu, kuusikulmiossa on keskiympyrässä (teen lenkille, en virkkaa ketjua) kuusi kolmen (tai vähän paksummasta langasta kahden) pylvään ryhmää, joita erottaa kolme (kaksi) ketjusilmukkaa. Toisella kerroksella teen joka väliin kaksi ryhmää ja kolmannella kulmiin kaksi ryhmää ja välille yhden. Yksinkertaista, vaikka selitettynä vähän monimutkaista. Ihan itse pähkäilin miten teen, joten niihin voi olla fiksumpikin ohje.
It's addicting to see how the combinations work with the multiple colour crocheting. Still I don't know if it is smart to make two throws at the same time. Half of the time I don't know if I'm making squares or hexagons. Nasu asked how I make the hexagons and here's how: first round has 6 groups of three (or two with a slightly thicker yarn) doubles and 3 (2) chains in between. The second round has two groups in each "in betweens" and the third round two groups in the corners and one in between the corners. Explaining is a bit complicated, but it's very simple. I figured this out myself, so there may be a smarter way of making hexagons around.
Fauniuksen keittiö sai lattialankut ja paneelin, jonka myös maalasin. Paneeli on bambutabletista. Lattiaan suunnittelen ruutuja, mutta toisaalta tekisi mieleni tehdä joku vähän monimutkaisempikin maalaushomma. Katsotaan mitä loppujen lopuksi tapahtuu. Tykkään kovasti keittiön tapetista, mutta tuo kiilto vähän ärsyttää. Tapetti on skräppäyspaperia.
Faunius kitchen got floorboards and panelling, that I painted too. I'm thinking of painting checkpattern on the floor, but then again I would like to make a bit more intricate pattern. We'll see which idea wins. I like the wallpaper very much, but dislike the sheen. It's scrapping paper.
Teehuoneen katto sai vähän maalausta ja alakerran lattiaan olen liimaillut pätkiä. Se on ihan fiasko, oikeasti, olisi pitänyt mitata paremmin ja merkitä lattialle apuviivat. Ei se silti haittaa. Sinne voi laittaa sitten vaikka mattoja pahimpiin paikkoihin. Kuvaan, kunhan saan sen valmiiksi.
The Tearoom roof got painted and I've glued most of the parquet downstairs. It's a total fiasco, I should have measured the pieces more carefully and mark lines on the floor to make it better. I don't mind anyway. I'll put carpets on the worst spots. I'll photograph it when it's done.
Katto on suomutettu ja näyttää jo nyt aika kivalta. Mietiskelen hiljalleen talon ulkopuolen väritystä ja alan kallistua vaaleanpunaiseen vihreillä, valkoisilla ja ehkä vähän muunkin värisillä mausteilla. Tästä taitaa tulla vähän kirjavampi kuin aiemmista taloista. Vaikea on myös tehdä lopullinen päätös, että laudoitanko vai rappaanko. Laudoitus on tällä hetkellä vahvoilla.
The roof tiles are in place and I like the messy effect they give to the house. I'm thinking about the colours of the outside think it's going to be pink with green, white and maybe some other colour accents. I think this house wants to have more colour than the previous houses I've made. It's also a bit difficult to decide whether to use boarding or plaster on the walls. Boarding I think.
Seuraava vaihe taitaa kuitenkin olla alakerran lattian palapeli. Leikkaan bambutabletista saaduista puista hiljalleen paloja ja sitten vaan liimaushommiin. Pitää kuitenkin tehdä vielä ovi tuolle vasemmalle sivuseinustalle. Sinne tulee pieni siipi.
The next stage seems to be the puzzle of the tearoom floor. I use bamboo placemats and cut the strips into little pieces and glue it on the floor. But first I need to cut an opening to the left side wall. There's going to be another room there.
Alkuun pari tiedotus- ja vinkkiasiaa: A couple of informations and tips to begin with:
1. Kirjoitan blogia ensiksikin siksi, että itse muistaisin ja näkisin mitä teen. Toinen tärkeä syy on halu jakaa innostus ja löydökset, eli kaikkea mitä teen saa mielellään ja aina käyttää oman innoituksen lähteenä ja rohkaisuna ryhtyä toimeen. Ihanaa, jos joku muukin haluaa tehdä vaikkapa tilkkutuolin tai ryhtyä virkkaamaan nähtyään jotain kyhäelmää täällä. Kysyä saa aina ja mielellään ja vastaan kun muistan ja jaksan. Kommenteista tykkään, kiitos niistä ja pahoittelen kun olen niin huono niitä itse kommentoimaan. 1. I write my blog mainly to remember and see what I'm doing, but the other reason is to share my enthusiasm and anything I find on the way. You are very welcome to use my work as inspiration and encouragement to make your own versions. I love if there are people who wish to make similar things. You can always ask for more information and I'll reply when I remember and have the time. I love your comments, thank you for them and sorry I'm so bad at replying and commenting myself.
2. Minulla ei ole savihommiin keramiikkauunia, vaan poltan työt saunan pesässä tai mökkimme keittokatoksen puu-uunissa. Laitan hommasta kuvallista ohjetta kunhan taas joskus pääsen polttamaan. Periaatteessa minikeramiikkaa voi tehdä missä tahansa tulella, kunhan siihen saa kunnon hiilloksen aikaiseksi. 2. I don't have a kiln. I fire my clay work at the sauna oven or the wood-burning oven at my parents' cottage. I'll make a tutorial (well, post photos of stages anyway...) of how I work the next time I have a chance to go fire my trials. Basically you can make miniature ceramics with any kind of fire as long as you can get it hot enough.
3. Jos tulee ideapula, yksi tapa löytää ja säilöä kaikenlaista ohjetta ja kuvaa ja tekstiä on Pinterest. Varoitan vaan, että on vähän koukuttava tapa listata ja plärätä juttuja. 3. If you ever get short of ideas, one way to find and stash all kinds of tutorials and photos and text is Pinterest. Be warned that it is a bit addicting way to list and browse through things.
Kuvituksena meidän viime sunnuntain aamiasella nähty Pisan kalteva torni: We had a Pisa tower of small pancakes for breakfast last Sunday:
Tässä valmistuneita ja tekeillä olevia juttuja: Here are some already finished and also works in progress:
Pallosta tuli mini-Aavan lelu, mutta eikös olisi hauska kattolampun varjostin vaikkapa valkoisesta virkattuna? The ball became a toy for both mini and real Aava (she loves to squeeze it), but wouldn't it look lovely as a shade for a ceiling lamp made in white?
Oli ihan pakko kokeilla isoäidinkuusikulmioita. Tykkään. I just had to try granny's hexagons. I like these.
Tästä tulee ihan mieletön juttu, vaikka vielä ei uskoisi... minineulominen on rankkaa. This mess is going to be one fabulous little thing, but it's hard work knitting in miniature.
Sitten siitä nukesta. (Lupasin taannoin esitellä nukkejani ja aloitan nyt tärkeimmästä.) Then about the doll. (I promised ages ago to show my dolls and decided to start with the most important one.)
Taru Astikainen tekee parhaita nukkeja, joihin minulla on ollut ilo tutustua. Tämmöiset ovat tietysti makuasioita ja on kiinnostavaa miten joidenkin ihmisten työt ovat vaan niin siihen omaan maailmaan sopivia, ettei sitten mitkään muut. Tarun tekemiset ovat minulle tämmöisiä yhä uusiutuvan ihastuksen aiheita ja nivoutuneet niin syvälle minimaailmaani, että sitä on vaikea kuvitella ilman hänen tekemiä nukkeja. Minulla on niitä aika monta ja osa odottelee laatikossa aikaa parempaa, mutta muutamasta on tullut minulle henkilöitä, joilla on historiansa, tapansa ja ominaisuutensa. Minulla on onni ja ilo omistaa nukke, joka on vähän niin kuin minä ja toinen, joka on vähän niin kuin tyttäreni ja he elävät Pirtissä ja sen ympäristössä vähän erilaista elämää kuin me oikeasti, mutta näillä maailmoilla on vahvat yhtymäkohtansa. Taru Astikainen makes the best dolls I've had the pleasure to get to know. These are of course matters of taste and it's really interesting how one tends to find some people's work so very well suited with one's miniature world. Taru's work is very dear to me and so embedded in my miniature world that it would be difficult to imagine it without her dolls. I've got quite many, some waiting in boxes for a better time, but some have become real characters to me, having their own histories, likes and dislikes and ways of doing things. I'm lucky to own a doll that's sort of like me and a doll that's sort of my daughter. They live in dollhouse Pirtti and around it. They live a different kind of life from ours, but there are resemblances.
Tässä olen ensin minä tänään ja sitten nukke. Molemmat ovat aika hankalia kuvattavia ja epäilenpä, että minun kohdallani vuosi vuodelta hankalammaksi käy. Ehkä sitten taas vuosien kuluttua nyt otetut kuvat näyttävät paljon paremmilta kuin nyt. Niin on käynyt aiemmin. ;o) Here you can see me today and then the doll. Both are difficult to photograph and I think I'm going to get even more difficult as years go by. Maybe the photos taken now will look much better later on. It has happened before... ;o)
Lopuksi vielä yritän liittää minua kovasti kiinnostavaa ja koskettavaakin videopätkää. Kuvat ovat tärkeitä.
In the end I'm trying to embed a video for the first time. I find this intriguing and touching too. Images matter.
